Puhtaan ruokavalion likainen puoli

Katsoin juuri Yle Areenasta dokumentin, joka puhutteli minua syvältä. Puhtaan ruokavalion likainen puoli on mielenkiintoinen, joskin aika suppea dokumentti clean eating-trendin rumasta kääntöpuolesta. Onko hyvää tarkoittava terveelliseen ruokavalioon keskittynyt buumi jo kääntynyt täysin päälaelleen tuoden enemmänkin pahoinvointia?

TERVEYSBLOGGAAJAT RAVINTOAUKTORITEETTEINA

Yksi parhaimmista dokumentissa esiin nostetuista kysymyksistä on, että voiko terveelliseen ruokaan keskittyneitä bloggaajia pitää ravintoauktoriteetteina, vaikka heillä ei ole minkäänlaista koulutusta aiheesta?

Itse näen terveysbloggaajien lisääntyvän määrän pääasiassa postitiivisena puolena. Trendi kertoo siitä, että ruoka ja sen vaikutus terveyteen on huomioitu ja että ihan tavallinenkin ihminen voi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja tehdä ruokavalioonsa positiivisia muutoksia. Kuitenkin tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa on varottava äärimmäisyyksiä. On aivan eri asia inspiroida ihmisiä resepteillä, jotka sisältävät kasviksia kaikissa sateenkaaren väreissä, kuin neuvoa syömään 50 banaania päivässä tai kuukauden ajan pelkkää perunaa.

Monet ihmiset kuitenkin luottavat myös näihin äärimmäisyyksiin meneviin bloggaajiin ja tässä asiassa onkin oltava tarkkana. Bloggaajien puolelta olisi ehdottoman tärkeää muistaa etiikka ja vastuuasiat. Mutta onko vastuu lopulta sittenkään bloggaajien?

VASTUUN SIIRTÄMINEN ITSENSÄ ULKOPUOLELLE

Itse korostan aina sitä, että jokainen on itsensä paras asiantuntija. Apua kannattaa ja tulee pyytää silloin, kun tuntee olevansa hukassa jonkin asian kanssa, mutta silloinkin on hyvä pitää mielessä, että kukin meistä on viime kädessä vastuussa omasta terveydestään.

Olen itsekin käynyt FLT ravintovalmentajan luona melko pitkään, silloin kuin uupumus oli pahimmillaan. Lisäksi olen käynyt ayurvedalääkärin luona, jonka ravintosuositukset erosivat täysin ravintovalmentajan suosituksista. Arvostan kuitenkin molempia omien alojensa ammattilaisina.

Ravintoterapeutit, tutkijat, lääkärit ja muutkin hyvinvoinnin ammattilaiset ovat kaikki vain ihmisiä, erehtyväisiä ja inhimillisiä, eikä mikään tieto ole absoluuttista. Kaikki ammattiauttajat toimivat omasta asinatuntijuusnäkökulmastaan ja useimmiten hyvää tarkoittaen. Tämä ei silti tarkoita sitä, että ammattilaisten ohjeet olisivat oikeita juuri sinulle joka kerta. Jokainen ammattilainen toimii vain omasta, rajallisesta näkökulmastaan.

Tutkimuksetkaan eivät ole absoluuttisia. Olen itse käynyt tutkituttamassa lääkärin luona verikokeessa, olenko vehnälle allerginen. Verikokeen tulos oli negatiivinen. Kuitenkin iholleni nousee vehnän ja speltin syömisen jälkeen punaisia paukamia; samanlaisia kuin prick-testeissä lapsena, kun minulla todettiin siitepölyallergia. Uskonko kehoani vai testiä? Monia asioita ei testeillä edes pystytä selvittämään; ne vain tuntee.

YKSILÖLLISYYDEN YLISTYS

Yhtä oikeaa ruokavaliota ei ole olemassa. Vaikka kaikki olemme ihmisiä ja meissä on suuresti samoja ominaisuuksia, olemme kuitenkin kaikki yksilöitä ja reagoimme esimerkiksi ruokaan kukin omalla tavallamme. On niin paljon erilaisia muuttujia, joista kukaan ihminen ei voi saada kokonaisvaltaista kuvaa, jotta voisi suositella jotakin absoluuttisesti toimivana tai täydellisenä ratkaisuna. Usein siihen ei toki pyritäkään, vaan kaikessa on yleensä kyse yrityksestä ja erehdyksestä. Siitä, että kokeillaan, josko tietyn tyyppinen muutos vaikuttaisi positiivisesti tietyn tyyppiseen yksilöön. Usein ravintoterapeutitkin onneksi ottavat asiakkaansa huomioon yksilöinä, eivätkä ehdotakaan samaa ruokavaliota kaikille.

Tämän hetkistä pätkäpaasto-trendiä on hehkutettu mahtavana asiana, kunnes on huomattu, että se ei ehkä olekaan niin hyvä idea naisille. Sopivaan ruokavalioon vaikuttaa sukupuoli, ikä, asuinpaikka, terveyshaasteet ja lukematon määrä muita asioita.

RUOKA EI OLE KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA

Itse olen opiskellut dokumentissakin viitatussa Institute for Integrative Nutritionissa ja olen samaa mieltä dokumentissa haastatellun Sarah Wilsonin kanssa, että koulutus ei missään nimessä anna valmiuksia ravintoterapeuttina tai -asiantuntijana toimimiseen. Siksipä en sellaisena toimikaan, vaan jätän sen ammattilaisille. Myös koulutuksen sisällä painotetaan, että asiakkaan ruokavalion tarkka analyysi ja uudistaminen ei kuulu tehtäviimme.

Työssäni otan silti huomioon myös asiakkaan ruokavalion. Otan selvillä, tuntuuko oma ruokavalio asiakkaan mielestä hyvältä ja toimivalta. Mitä asiakkaan itsensä mielestä pitäisi muuttaa? Voisiko ärtyisyys johtua liian pitkistä ateriaväleistä, kun verensokeri ei pysykään tasaisena? Saatan antaa myös yleismaailmallisia suosituksia, jotka eivät ole kenellekään haitaksi: tee enemmän ruokaa itse einesten ostamisen sijaan, satsaa värikkäisiin kasviksiin, pidä huolta, että juot tarpeeksi… Kohtuullisuudella, monipuolisuudella ja maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle.

Omassa koulutuksessani terveyden ja onnellisen elämän lähtökohtana pidettiin käsitettä primary food (ensisijainen ruoka), jolla ei itseasiassa ole mitään tekemistä ruuan kanssa. Primary foodiin sisältyvät hyvät ihmissuhteet, sopiva fyysinen aktiivisuus, henkisyys ja mielekäs työ. Vasta niiden jälkeen tulee secondary food (toissijainen ruoka) eli ravintoTämä on hyvä muistaa seuraavan kerran, kun stressaa sitä, ettei oma ruokavalio olekaan täydellinen.