ITSEHOIVAN MERKITYS ARJESSA

Joku kysyi minulta kerran, että eikö itsehoiva ja omien tarpeiden etusijalle laittaminen ole itsekästä? Päinvastoin, se on välttämätöntä. Itsehoivassa on kyse omien tarpeiden tunnistamista ja niihin vastaamista. Se on itsensä ravitsemista ja uudelleen täyttämistä kuluttavassa maailmassa. Kun täytät ensin omat tarpeesi, sinulla on annettavaa myös muille. Tyhjästä astiasta on mahdoton ammentaa.

Ihmisenä, joka on käynyt läpi loppuunpalamisen, olen sisäistänyt itsehoivan merkityksen syvällisesti. Se on elinehto. Seuraan nykyään tietoisemmin olotilojani jokapäiväisessä arjessa ja pyrin laittamaan omat tarpeeni etusijalle. Joka kerta. Voin myös sanoa, ettei se ole aina helppoa.

Laiminlyömme omia tarpeitamme aivan liian helposti. Puskemme elämän läpi, vaikka väsyttää, emmekä pysähdy ajattelemaan, mitä tarvitsemme. Sanomme kyllä aivan liian helposti, vaikka tekisi mieli sanoa ei. Venymme ja venymme… ja uuvumme.

Syömisestä tulee helposti automaatio, välttämätön paha tai sitten se saattaa unohtua muun kiireen keskellä kokonaan. Itse huomaan sortuvani epäterveellisiin herkkuihin vain silloin, kun ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Syömisestä voi tulla myös keino turruttaa pahaa oloa. Nukkumisesta ja levosta on helppo nipistää aikaa ”tärkeämpään” tai ”tuottavampaan” tekemiseen. Mutta millä hinnalla?

Itsehoiva on äärimmäisen tärkeää kaikille, mutta ennen kaikkea se on sitä huolenpitäjille ja suorittajille. Ihmisille, jotka unohtavat itsensä, kun jokin omaa hyvinvointia ”tärkeämpi” asia tulee vastaan.

Naisina meille lankeaa usein huolenpitäjän rooli. Se on useille meistä ominaista ja luontaista. Olemme monesti jopa liian hyviä pitämään huolta… kaikista muista, paitsi itsestämme. Jossain vaiheessa ehkä huomaamme, ettei mitään annettavaa enää olekaan.

Ystäväni kertoi bussissa kuulemastaan keskustelusta. Lapsi ja äiti olivat kotimatkalla. Koko matkan ajan äiti ja lapsi keskustelivat ja leikkivät sanaleikkejä. Jossain vaiheessa lapsi kysyi äidiltään: ”Voidaanko mennä puistoon iltapäivällä?”  Äiti vastasi: ”Katsotaan. Mun täytyy ensin selvittää, tarvitsenko lepoa.” Sen lisäksi, että äiti oli vilpittömässä yhteydessä omiin tarpeisiinsa ja lapseensa, hän antoi myös mittaamattoman arvokkaan esimerkin lapselleen terveestä omanarvontunteesta ja siitä, miten tärkeää itsehoiva on.

Itsehoiva ei ole valinnaista, se on pyhä velvollisuus. Hoivaa itseäsi kuin pientä lasta: ruoki sopivasti ja terveellisesti, huolehdi levosta ja hauskuudesta. Kuulostele tarpeitasi. Jo sen huomaaminen, että tarvitset lasillisen vettä, on askel parempaan itsehoivaan.

Millaista itsehoivaa sinä tarvitset juuri nyt?