ARKEA SAA ELÄÄ • IRTI ARJEN KONROLLOINNISTA

Olen suihkussa ja pesen hiuksiani. Ohikulkeva ajatus keskeyttää itsehoivahetkeni: ”Mahtaakohan mieheni muistaa soittaa takaisin kaverilleen? Pitäisikö sitä muistuttaa?” Pohdin asiaa hetken, kunnes muistan yhden tärkeän asian.

Se ei ole minun vastuullani. 

Mieheni ja hänen kaverinsa suhde ei tosiaan ole minun vastuullani. Mikä ihana, ihana asia! Tunnen jännityksen haihtuvan kehostani, naurahdan ja jatkan iloisena omaa suihkuhetkeäni. Ei minun tarvinnutkaan murehtia toisen asioita – saan nauttia omasta elämästäni.

SOPIVASTI VASTUULLINEN

Vastaavankaltaiset ajatukset keskeyttävät milloin missäkin. Pikkuhiljaa osaan jo suodattaa niitä. ”Ylivastuullisuus se siellä huutelee, mutta ei sen mukana tarvitse mennä. Mä menen minne haluan.” Ylivastuullisuus, totta tosiaan. Metatyö. Kaikkien lankojen kädessä pitäminen. ”Arjenhallinta.” Ärsyttävällä huutajalla on monta nimeä. Niitä yhdistää voimattomuuden, ilottomuuden ja riittämättömyyden tunteet. Ja se, että haukkaa suuremman palan, kuin tarvitsisi tai olisi hyväksi.

Mikä on minun vastuullani? Mikä toisen? Mistä ollaan yhdessä vastuussa? Ne asiat on hyvä tehdä itselleen ja muille selväksi, jottei vuoda voimavarojaan turhasta murehtimiseen. Kun antaa toiselle vapauden ja rauhan selvitellä omia asioita, osoittaa myös sen, että luottaa toisen kykyyn selviytyä. Tämä pätee kumppaniin – ja lapsiinkin.

Kotitöissäkin olisi hyvä pystyä luopumaan kontrollista ja antaa kumppanin viikata pyykkiä, imuroida tai täyttää tiskikonetta ihan omalla tavallaan. Luottaen siihen, että homma tulee tehdyksi – ei ehkä sillä tavalla kuin itse sen tekisi, mutta tehdyksi yhtä kaikki.

SUUNNITTELEMATTOMUUDEN YLISTYS

Ei arkea tarvitse hallita. Sitä saa ihan vain elää; läsnäollen ja nauttien. Minuuttiaikataulut ja jähmeät rakenteet kuuluvat jonnekin muualle, kuin omaan arkielämään. (Tai se, että kyttää vieressä miten toinen suoriutuu.) Tietysti jonkinlainen runko ja pohja on hyvä olla olemassa, jotta menee siihen suuntaan kuin haluaa ja käyttää aikansa omasta mielestään tärkeisiin ja merkityksellisiin asioihin. Itse tykkään kutsua tätä runkoa rakentaviksi rutiineiksi. Ne ovat niitä hyviä tapoja, jotka edesauttavat arjen sujumista ja omaa jaksamista.

Paras opettajani on ollut kuitenkin Suunnittelemattomuus. Suunnittelemattomuus voi olla yllättävän tervehdyttävää, varsinkin arjen kontrollointiin taipuvaiselle.

Olen ottanut kalenteriini pienen tauon jälkeen mukaan taas Suunnittelemattomat Sunnuntait. Niille päiville ei ole suunniteltu mitään. Ei edes kauppareissua. Se ei tarkoita sitä, ettei silloin tulisi käytyä kaupassa. Silloin saa tehdä mitä huvittaa ja joskus huvittaa käydä kaupassa. Tai sitten lukea sohvan nurkassa. Tai käydä kävelyllä. Tai lähteä kahvilaan katselemaan ihmisiä. Ihan mitä mielikuvitus haluaa ja mikä tuntuisi hyvältä juuri nyt.

 


Tämän kirjoituksen on inspiroinut Mitra Vasaran kirjoitus Kontrolloimisesta nauttimiseen.

Näin kodin metatyöt jaetaan.

Kun kodin metatyö uuvutti minut, lopetin sen.